Maanmainio mustikkapiirakka

 Tänään on kolmas päivä tällä viikolla, kun hoidokit ovat kaikki paikalla,
silloin ulkoilemme pihallamme ja leikimme sisällä usein leluilla.
Niin siis tänäänkin.
Lähdemme jo heti aamusella ulos niin pääsen laittamaan päivän ruoan sekä pannarin uuniin heti sisään tullessamme.
Tänään uuniin menee myös mutakakkuakin, mutta siitä sitten toisella kertaa enemmän.
Nyt laitan teille tänne viikonlopun tarjoiluista mustikkapiirakan ohjeen.
Tästä tuli muhevan mehevää.

Itse tarjoilin piirakkamme kermavaahdon kanssa, mutta toinen varteen otettava vaihtoehto olisi ollut jäätelö, mutta tällä kertaa minulla ei sattunut olemaan jäätelöä pakasteessa. 
(Nyt olen kyllä korjannut tilanteen ja jäätelöä on pakastimessa oikein parikin rasiaa.)

Kirjoitan usein reseptini gluteenittomin, sekä laktoosittomin versioin, mutta myös me jotka olemme allergittomia saamme oman versiomme.
Näin kaikki saavat herkkuja syötäväkseen.
Meillä hoidokeista on osa allergikkoja samoin Muru ja hänen sukulaisensa.
Ei tämä niin paljoa tuo touhua lisää, vaikka ruoan ja leivonnat tekisikin kahtena eri versiona.

Pohja:

2 kananmunaa
1 1/2 dl sokeria
1 dl juoksevaa margariiniä
2 dl (laktoositonta) kermaa
1 tl leivinjauhetta
4 dl gluteenitonta jauhoseosta/ vehnäjauhoja

Päälle:
4 dl mustikoita
1/2 dl juoksevaa margariiniä 
2 dl gluteenitonta jauhoseosta/ vehnäjauhoja
1 dl sokeria

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.
Kaada pohjan ainekset kulhoon ja sekoita ne hyvin sekaisin.
Ripottele mustikat piirakkataikinan päälle.
Sekoita päällisen ainekset sekaisin ja laita se piiraan pinnalle.
Paista uunissa alatasolla 30-40 minuuttia.
Paista ensin 15 minuuttia 200 asteessa ja tiputa lämpö sitten 175 asteeseen.

Hei, olen sivukorvalla kuunnellut, että emäntä on laittanut uutta blogia pystyyn ja halusin itsekin tulla tutustumaan teihin lukijoihin.
Olen siis Gini, emäntä ja Muru miettivät pitkään mikä nimeni olisi.
Kissalassa minua kutsuttiin Giniksi ja siitähän se sitten lähti.
Olen siis tuon Cassu-kissan kanssa samasta emosta syntynyt pojan vesseli, isäni on nuori virolais komistus.
Olen nyt tutustunut viikon verran tulevaan kotiini ja olen enemmän kuin tyytyväinen.
Tunsin ensi hetkestä, että olen tullut kotiin takaisin, kun Cassu ja Otto-koira ottivat minut niin hyvin vastaan.
Tuo emäntäni ja isäntäni nauravat minulle, kun minä höpsö luulen Cassua äidikseni-Miraksi.
Cassu kun on aivan saman näköinen emomme kanssa.
Etsin vimmatusti nisiä ja maitoa Cassun vatsasta, mutta ainakaan tähän mennessä ei mitään ole löytynyt.
Cassu ottaa urhoollisesti etsintäni vastaan ja nuolee minua.
Nukummekin melkein kokoajan isoveikan kanssa kippurassa niin ettei oikeastaan edes tiedä kumman häntä on kumman ja missä kohtaa  alkaa toinen kissa ja missä toinen.
Mutta nyt jatkan Cassun kanssa päivä nokosia, 
tavataan me taasen, kun tuo emäntä antaa minulle tilaa täällä blogissaan.

-Gini-kissa-

Älä juokse niin kovaa, 
että unelmasi jäävät suoritustesi jalkoihin.

-Tupu-