Tupun tie

Upea aamu aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Ai, että kuinka keväinen pirteys iskee ihan pakolla jo itseenkin. Ainut harmillinen asia jonka tämä kevät tuo on nuo villakoirat, joita tulee varsinkin meidän perheessä näkyviin niin sohvien,  kuin sänkyjenkin alta ja vaikka kuinka koittaisi siivota niitä pöyrii esiin mitä eriskummallisimmista paikoista. No, onhan meillä kaksi kissaa ja koira,  joilla on vielä näin kevään korvilla karvanlähtöä tiedossa. Siltikään en vaihtaisi niin kevättä ja aurinkoa, kuin meidän karvatassujakaan mihinkään muuhun. Siispä innolla etennpäin kohti keväisempiä päiviä. Tonnikala-riisivuoka on yksi monista lempiruoistani. Tässä on taas yksi syy miksi kannattaa ehdottomasti keittää riisiä ruoalle tuplasti isompi satsi. Toki tonnikala voi vaihtaa halutessaan myös lohisuikaleihin tai broilersuikaleihin. Broilerisuikaleihin laittaisin mausteiksi valkopippuria ja currya. Tästä tulee sellainen mehevämpi versi, koska riisit ovat kypsiä ja  ovat jo ime...

  Tänään herkutellaan ensimmäisen kerran kalanmakuisilla savutofupullilla. Valmistin pullat jo edellisiltana ja tänään saadaan vain lämmittää ruoan ja alkaa nauttia. Tänään meillä on hoidokeiden kanssa luvassa yrttien multaan laittoa ja  airfryerillä juurileivän paistoa. Kyllä vain luitte aivan oikein, meillä alkaa kevät toimet näin helmikuun loppupuolella. Istutamme kaupan ruohosipulia näin keväisin pari ruukkua ja kesällä vielä yksi, niin alkukevään ruohosipuli kiintiömme on sitten täysi  ja päästään odottamaan viime vuoden ruohosipuli sadon kasvamista. Ruohosipuli on tosiaan kaksi vuotinen yrtti ja siksi annan sen talvehtia parvekkeella ruukussa, jonka olen edellis vuonna valmistanut juuri samalla lailla, kun nyt tämän vuoden ruohosipulit olen tehnyt. Näin meillä ollaan suurimman osan kesästä ruohosipulin suhteen omavaraisia. Olen jo pitkään haaveillut kokeilevani kalattomien kalapullien tai pyöryköiden tekoa ja vihdoista viimein eilen sain aikaiseksi valmistaa ruokaa....

Arki rullaa tuttuun ja turvalliseen tapaansa, vaikka innolla tässä aina käy työpäivän jälkeen omassa asunnossa katsomassa, kuinka siellä oikein ollaan edistytty. Eilen kun kävin katsomassa keittiötä siellä oli noin seitsemän anturia eripuolilla lattiaa. Varmaankin mitattiin lattian kosteus tilannetta. Tänään pikaisesti piipahtaessani aamulla asunnolla anturit olivat jo poissa eli onhan tämä niin nopeaa toimintaa. On tämä kyllä niin ihana asia,  kun saatiin tämä sijaisasunto samasta rapusta oman kotimme kanssa. Lapset ovat ottaneet asian niin hyvin  ja tämä sijaisasunto on niin hyvin meille tarkoitettu. Koitan nyt saada pikapuoliin teille postauksen myös tästä meidän sijaisasunnostamme. Meidän yhdellä hoidokeista on lempiruokana lohi ja meninkin hänelle lupaamaan, että valmistan lohikiusausta hernesoppapäivän toiseksi ruoaksi. Olen nyt saanut hyvin tyhjennettyä meidän pakastimia, kun täällä on jenkki kaappi ja pakastimeen mahtuu vain kaikki tarpeellinen. Siispä nyt kirjoittelen...

Hieman erikoisen yön jälkeen on mukavaa aloittaa uusi viikko. Näin aivan hassuja unia villeistä hoitolapsista ja takapihanterassista, josta oli muka heti ranta. Siellä oli pienempi lapsi mahallaan kivisessä rantakaislikossa ja isompi oli suoraan terassilta syvemmässä kohdin päällään etsimässä lippalakkiaan vedenpohjalta. Oranssi lippalakki jäi sinne, mutta tytön sain jaloista nostettua pois vedestä. Kaiken kukkuraksi meille hoitajille tuli uusia vaatimuksia esim. askarteluja pitää vuodessa tehdä lasten kanssa peräti 265 kappaletta. Siitä sitten nurisin, kun lapset ovat niin eri ikäisiä ja kehitystasoisia, että kuinka oikein kerkeän kaiken tehdä,  kun ruoat ja ulkoilutkin kuuluvat päivään. Voi ei onko tämä nyt sitten painajainen vai mikä? Ja enpä olisi uskonut kertovani teille minun viime öisiä uniani,  mutta onpas sekin nyt toteutettu 😂   Meillä oli Muru viikolla poissa ruoka-aikaan, siispä me herkuttelimme lohella. Me rakastamme kalaruokia hoidokeiden kanssa niin, ...

  Täällä sitä taasen ollaan... Eilen tuli tosiaan käytyä katsomassa Murua Tampereen keskussairaalassa. Kuinka huojentavaa olikaan nähdä Muru ja hänen vointinsa. Pääsimme jopa alakertaan kahvioon kävellen. No, erilaisia kokeita on vielä tulossa, koska oikea diagnoosi antaa odottaa itseään. Tässä on nyt mennyt kaksi päivää niin intensiivisesti, etten ole iltaisin töiden jälkeen kerennyt paljon ajatella, että mitä tässä oikein tekisi ja niin tänäänkin. Lähden heti hoidokeiden lähdettyä kauppaan ostelemaan kissanhiekkoja sekä kissoille ja itsellekin hieman ruokaa. Jännää kuinka erilailla syön nyt kun olen yksin. (Onneksi lämmin ruoka tulee vielä hoidokeiden kanssa päivällä syötyä.) Eilenkin vetelin soijajogurttia ja hapankorppuja. Ensi viikko taitaa olla suurimmaksi osaksi salaatti ja keitto painotteinen.  Kaikki kyllä riippuu siitä olenko paljon kotosalla vai tuleeko reissattua Murun tykönä sairaalassa, lapsieni tykönä ja Mumskullakin olen loman alkuvaiheissa ajatellut piipahtaa....