Remppapäiväkirja nro 3

Nyt ollaan päästy muuttamaan sijaisasuntoon.
Tämä on iso kaksio vain kahdeksan neliötä pienempi, 
kuin meidän oma kolmio.
Kaikki  neliöt ovat vielä niin passelisti, että täällä on ihan kiva asustaa
ja mikä ihaninta tässä saa juosta vain yhdet kerroksen alas tai ottaa hissin,
jos tavaraa on enemmän ja olet omassa vesivahinko kodissa.
Tämä on nyt tallaista ramppaamista kahden kerroksen välissä tämä alku 😂

Eläinten kanssa muutto oli aivan katastrofi.
Saatuani kissat vihdoista viimein tänne  "uuteen" asuntoon ne mourusivat  ja koittivat karata ulko-ovesta aina, kun se aukesi ja totta kai se aukesi todellakin koko ajan,
kun ensimmäisiä tavaroita kuskattiin sisälle.
(Täällä kun ei ole väli-ovea laisinkaan.)
Onni onnettomuudessa oli toki se,
ettei meidän tarvinnut kannella mitään huonekaluja tänne asuntoon, 
kun kaikki oli täällä jo valmiina.
Otto-koirakin keksi yhden kerran karata täältä kuudennesta kerroksesta tuonne ala-ovelle
ja Muru joutui sen sieltä hakemaan.
Nyt on onneksi eläimet suht ḱoht tottuneet vuorokauden aikana tähän uuteen asuntoomme.
Mitä nyt Gini synttäri sankari (tänään siis 1 v) on suurimman osan Murun sängyn alla piilossa.
Käy sentään syömässä ja vessa tarpeillaan, 
mutta muuten tosiaan vielä hävöksissä.
Cassu taas seuraa nyt mua ihan,
kuin hai laivaa.
Nytkin tässä sohvalla ollaan niin vieri vieressä.

No, minähän olen sanonut teille,
että meille sitä sattuu ja tapahtuu.
Se sitten niin pitää paikkansa.

Mun Hatanpää reissusta ei kerennyt kulu kuin 24 tunti, 
kun olimme samaisessa sairaalassa, samalla osastolla ja samalla penkillä istumassa.
Koitin kyllä vetää asiaa hieman huumorilla ja sanoa Murulle, 
että olisi nyt samalla kertaa hoitanut omat asiansa, 
kun minulla oli tuo oma toimenpiteeni edellispäivänä.

Muru sai sitten antibiootit ja maanantaina on tiedossa keuhkokuviin meno.

Siellä missä on rakkautta 
on koti.

Rakkaudella 
Tupu