Remppajuttuja 2

 Ensimmäinen päivä remppaa nyt takana.
(Tai siis tänään on tasan kaksi kuukautta, 
kun keittiömme on ollut suljettuna.
Siellä pystyi valmistamaan ruokaa, mutta aikas alkeellisesti,
koska vesi piste on pois käytöstä samoin tilat ovat ollet aikas minimit.)

Huomenna perjantaina täytyy keittiö olla purettuna, 

koska maanantaina alkaa asbestinpurku.
No, tulimme kotiin iltapäivällä ja mitäs kummaa,
siellä se keittiö kökötti aivan samanlaisena, 
kun kotoa lähtiessäkin.

No, onni tässäkin onnettomuudessa on sentään se, että kissamme olivat kotosalla
 ja pelkäävät kuin kuuta nousevaa rakennusmiehiä.
Nyt ei heidän tarvinnut täristä sohvan alla
ja toisen wc:n peilikaapin päällä.

Me näet Murun kanssa olin tänään Hatanpään sairaalassa,

kun mua operoitiin pienesti jalasta.
Hyvin meni hoitoreissu ja huomenna pääsee taasen nauttimaan hoidokeista,
vaikka täytyykin ottaa hieman rauhallisemmin.

Kerromme itsellemme, että elämä olisi täydellistä,
kun vain ryhdistäytyisimme,
 kun meillä olisi hienompi auto tai asunto,
kun olisi varaa pitää kunnon loma,
kun pääsemme eläkkeelle.

Totuus on kuitenkin se,
ettei ole olemassa sen parempaa aikaa olla onnellinen kuin nykyhetki.
Jos ei tässä ja nyt, niin milloin sitten?

Elämään sisältyy aina haasteita. On parasta myöntää se itselleen ja päättää olla kaikesta huolimatta tyytyväinen.

Alfred D. Souzan sanoin:

”Minusta on jo pitkään tuntunut siltä kuin elämä olisi alkamassa – tosi elämä.
Mutta aina on tullut mutkia matkaan,
jotain on pitänyt tehdä ensin, on keskeneräisiä asioita, virkavuosia jäljellä tai velkoja maksettavana.
Sitten vasta alkaisi elämä.
Lopulta minulle valkeni, että juuri nuo esteet olivatkin elämääni.”

Ei ole sen parempaa hetkeä olla onnellinen kuin tässä ja nyt!

Ystävyydellä
-Tupu-