Diabettestä ja ruokalistaa

 

Hei,
meillä on ollut Murun kanssa ihana viikonloppu.

Kävimme Tampereen keskustassa Alania marketissa sekä syömässä. 
Aivan ihanaa istua bussissa Murun vieressä ja olla vaan niin, ettei ole kiire minnekään.
Löysin jopa oudon ja ihmeellisen piirteen itsestäni.
Sivelen Murua jatkuvasti.
Mistä tämä on tullut, sitä ihmettelen,
koska tätä ennen en ole tallaista edellisten kumppanieni kanssa huomannut tekeväni.

Kerron teille myös, jotain niin hassua ja hauskaa,
mitä meille kävi tuolla kaupunki reissullamme.
Olimme juuri syöneet ja palaamassa kotiin pussikkoinemme.
Kumpainenkin meistä vatsa täynnä sekä puutuneena kömmimme ravintolan eteen 
bussipysäkille.
Kyselin siinä Murulta, että

 menemmekö me kotiin Raholan bussilla?
Muru sanoi, että ei me menemme pitkänniemen b-bussilla pääsemme sillä lähemmäksi kotia.
Arvaatteko kuinka päät kääntyivät bussipysäkillä, 
kun ihmiset kuuntelivat jutusteluamme.

Toinen asia josta haluan meitä terveitä huomauttaa.
Eihän mennä bussipysäkeillä penkeille tai niiden etten tai mikä pahinta laiteta niitä ihania ostoskasseja penkille.
Ne penkit on oikeasti tarkoitettu niille jotka niitä kipeästi tarvitsee.
No, aina niin kun meilläkään ei ulospäin näy oireita ollenkaan,
mutta Muru haluaa elää mielellään niin normi elämää, 

kun vain pystyy.
Tehdäänhän me se kaikille suotavaksi.
(Täällä tosiaan hoidamme jalkoja joka päivä ja jalkapohjat ovat niin ohuet että ovat auki jatkuvasti )
Ainoa helpottava asia on se, että Muru ei tosiaan tunne jaloillaan enää diabeteksen takia mitään. 

Muista 
sinä itse olet se tärkein.
Kukaan ei tule korvaamaan 
SINUA

-Tupu-