Huokea kevätsalaatti

Aah, mikä ihana tunne.
Tässä on nyt kärvistelty kuusi viikkoa tämän flunssan kanssa ja yskin itselleni kylkeen hiusmurtumankin.
Nyt on toinen päivä kun ei yskitä eikä yöllä tarvinnut herätä kääntyessään.
Siispä lähdin koittamaan kuinka jaksaisin kävellä ystävän ja Oton kanssa lenkillä.
Aivan mieletön olo, kun jaksoi jaksaa.
Tästä se taas alkaa pikkuhiljaa kunnon kohotus ja ulkoilu.

Meillä Puhtaalta pöydältä blogissa tehtiin eilen hoidokeiden kanssa salaattia.
Yksi lapsista ilmoitti siinä puuhaillessessamme, että heillä on tosi harvoin salaattia, kun heillä syödään melkein aina perunaa.
Tiedän kyllä perheen ruokatavoista sen verran, että salaattia on usein jos ei aina, mutta kyllä siinä suu veti hymyyn lausahduksen kuullessani.
No, mitähän ihania juttuja meiltä hoidosta kuuluu kotiväelle päin. Olisi niin kiva olla kärpäsenä katossa ja kuulla noiden lapsien tarinoita hoidosta.
Olen kyllä kuullut erinäisiä juttuja muilta äideiltä ja hoidokeilta.
Esim: yksi lapsi kertoi aina kotonaa, että hoidossa syödään aina perunamuusia, miitään muuta ei lapselta tullut vastukseksi ruokailuista oli sitten kyseessä välipala tai aamupala, aina oli muusia tarjolla.

No, me kuitenkin valmistimme lasten kanssa tänään kanarisoton kaveriksi salaattia, 
johon laitoimme salaattia, viime viikolla idättämiäni mung-pavunituja, kurkkua (joka muuten oli piitkästä aikaa kaupassa alle kolmen euron), lasten kanssa kasvattamiamme herneen ituja sekä pisteeksi iin päälle oliiveja.
Tuli kyllä ruokaisa pläjäys ja saimme lasten kanssa masut täyteen.

Surumme ja haavamme 
paranemme vain,
kun kosketamme niitä myötätuntoisesti.
Buddha

-Tupu-